maanantai 30. maaliskuuta 2009

Valkoisen haikaran linnassa

Lähdimme tänään käymään lännessä, Himejin linnassa, josta tuli vuonna 1992 Unescon maailmanperintökohde. Kyseinen linna on hyvin eräs parhaiten säilyneistä japanilaisista linnoista (rakennettu 1600-luvulla). Linnaa ympäröivät tuhatmetriset muurit ovat jo itsessään vaikuttava näky, saati sitten kauniisti valkoisena hohtava linna. Himejin linna muodostuu yhteensä 83:sta rakennuksesta ja sen valkoisella laastilla peitetyt seinät ovat valmistettu puusta. Valkoisten seiniensä ansiosta Himejin linnaa kutsutaan myös lempinimellä "Valkoisen haikaran linna". Linna on rakennettu kahden pääpilarin varaan, joita tukee 189 muuta, pienempää pilaria. Kyllä japanilaiset rakennustaiteen osaavat!
























Yksi Himejin linnan tärkeimmistä puolustusmekanismeista ovat sen huolellisesti suunnitellut linnapihat, portit ja muurit. Labyrinttimainen rakenne mahdollistaa linnan ihailun monesta eri näkövinkkelistä. Tällöin linnaa oli myös helpompi puolustaa, kun mahdollisten hyökkääjien niskaan oli mahdollista ampua nuolia, kaataa kiehuvan kuumaa vettä tai kiviä. Puolustusvalikoima on monipuolinen, mutta sitä ei ole tarvittu, linnaa kohtaan ei kuitenkaan ole koskaan hyökätty.

Huonojalkaisen kannattaa jättää tämä kohde väliin, koska itse linnan viiteen kerrokseen kiivetään kapeita ja erittäin jyrkkiä portaita pitkin. Linnan sisällä voi käyttää läpsykkäitä, mutta totesimme oman turvallisuutemme vuoksi paremmaksi kulkea sisätiloissa sukkasiltaan. Tällöin ainakin välttyy uhkaavilta kuperkeikoilta jyrkissä portaissa. Kenkien poisottamisen ymmärtää, koska pelkästään se väkimäärä, joka tänään oli yhtä aikaa linnassa vierailemassa kanssamme, olisi jo kuluttanut aikamoiset jäljet vanhoihin puulattioihin. Linnassa ja sitä ympäröivässä puistossa riitti väkeä tungokseen asti, eikä väkeä ainakaan vähentänyt kaunis, aurinkoinen sää. Sää oli lämpimin tähänastisista ja ulkona pärjäsi ensimmäistä kertaa paitasillaan.


















Linnan ympärille levittäytyy vajaan puolen miljoonan asukkaan "perusjapanilainen" kaupunki. Kävimme päivällä syömässä paikallisessa lounaspaikassa. Jälleen saimme mahamme täyteen maistuvaa ruokaa kohtuulliseen hintaan. Nyt, kun kotimaassa on tottunut siihen, että saa syödä savuttomassa paikassa, tupakansavu tuntuu entistäkin ikävämmältä.

Juna näyttää olevan japanilaisille peruskulkuväline. Ne ovat tehokkaita, nopeita, kohtalaisen halpoja ja niitä lähtee jokaiseen ilmansuuntaan 5-15 minuutin välein. Junat on jaettu useampaan eri nopeusluokkaan. Shinkansen eli luotijunat ovat nopeimpia. Matka Kiotosta Tokioon (välimatka reilu 500 km eli sama kuin Helsingistä Ouluun) taittuu reilussa kahdessa tunnissa ja junat saapuvat minuutilleen määränpäähänsä!! Siinä VR:lle haastetta. Rapid Express -junat vastaavat meidän InterCity-juniamme, vaikka ovatkin paikallisjunia. Niitä sukkuloi säännöllisesti kaupunkien välillä kuljettaen tuhansia pieniä japanilaisia paikasta toiseen. Istumapaikkoja löytyy junista enemmän kuin meillä Suomessa, mutta matkustajia on varsinkin ruuhka-aikoihin niin paljon, että istumapaikka on kortilla. Matkalaukkujen kanssa matkustavien kannattaa välttää ruuhka-aikoja. Junat ovat täpösen täynnä ja länsimainen jättiläinen laukkujensa kanssa sekoittaa paikallisliikenteen kokonaan. Hitaimpia ovat Local train -junat. Ne vastaavat meidän paikallisjuniamme ja pysähtyvät joka maitolaiturilla.













Kuljimme tänään Himejiin Rapid Expressillä. Matka kesti n. puolitoista tuntia (kaupunkien välinen välimatka n. 200 km) ja maksoi kahdelta hengeltä yhteensä alle 40 euroa (meno-paluu). Aamulla pääsimme kokemaan ruuhka-ajan ahtauden, onneksemme ilman suurempia laukkuja. Paikallisia ahtaus ei tuntunut häiritsevän ollenkaan. Suunnilleen puolet nuokkuivat istuimillaan/ seisaallaan heräten junan pysähtyessä poisjääntipysäkillään. Tehokkaita tuntuvat nuo japanilaiset olevan myös nukkumisen suhteen. Jos paikalliset eivät nuku julkisissa liikennevälineissä, käpälöivät he kännyköitään tai mp3-soittimiaan koko matkustusajan. Junamatkalla ohitimme maailman pisimmän riippusilmman, 3910-metrisen Akashi Kaikyo -sillan.










Paluumatkalla Himejistä, vastapäisellä penkillä istunut pieni lettipää katseli meitä kovin alta kulmien. Mahtoi pientä tyttöä oudoksuttaa vaaleat jättiläiset toiselta puolen maailmaa.

Palasimme rautatieaseman alla sijaitsevan ostoshelvetin/ paratiisin (riippuen näkövinkkelistä ja/ tai sukupuolesta) kautta takaisin hotellille. Vieri vieressä on erilaisia designputiikkeja, joihin saisi tuhlattua omaisuuden, jos olisi sitä sorttia. Onneksi emme ole :-). Japanilaisten mielestä parasta taustamusiikkia ostoksille on ehdottomasti klassinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti